Veikko Nuutinen ja Riko Saatsi:

SANKARUUDESTA

Bruce Willis Saves The World -esityksen keskeisenä teemana on kysymys sankaruudesta.
Mitä sankaruus on? Kuka on sankari? Mitä milloinkin ymmärretään sankarilliseksi? Millaisia ihanteita ja arvoja sankaruuteen liitetään? Millainen esikuva sankari ihmisenä on?
Esityksessä tavalliset suomalaiset ihmiset joutuvat poikkeuksellisiin tilanteisiin, joissa heiltä vaaditaan tekoja ja ominaisuuksia, joita sankaruuteen tavataan liittää, kuten rohkeutta, itsensä ylittämistä tai suuremman yhteisen hyvän puolesta uhrautumista. Sankaruus saa erilaisia muotoja. Se näemmekö enemmän sankaria ansioituneessa sotapäällikössä vai ihmisessä, joka ainoana kieltäytyy aseista, kertoo jo jotakin meistä, ja siitä millaisia mielikuvia ja toiveita haluamme sankaruuteen liittää.

Bruce Willisin tunnetuimmissa elokuvissa Die Hardeissa Willisin esittämä, työhönsä ja elämäänsä leipääntynyt tuurijuoppo kyttä John McClane suhtautuu aluksi vastentahtoisesti hänelle tarjottuihin sankarin ja maailmanpelastajan rooleihin. Lopulta hän ikään kuin uhrautuu sankaruuteen, koska kukaan muukaan ei suostu ottamaan maailmanpelastajan vaativaa tehtävää kontolleen. Die Hard -elokuvissa, lajityypille ominaisesti voimme alusta asti luottaa siihen, että loppu on onnellinen ja John McClane keksii lopulta keinot, joilla maailma pelastuu. Die Hardeja tai vastaavia elokuvia katsoessa onkin yleensä kiinnostavampaa seurata, miten paljon ja millaista tuhoa sankari saa aikaan pelastaessaan maailmaa, ja toisaalta, mikä on se maailma (ja tuon maailman arvomaailma), kaikista niistä mahdollisista maailmoista, jonka John McClane haluaa pelastaa.

Tarvitseeko Suomi Bruce Willisin esittämien hahmojen kaltaista sankaria? Yhdysvaltalainen viikkolehti Newsweek valitsi Suomen taannoin maailman parhaaksi maaksi asua. Suomi on toistuvasti pärjännyt myös Pisa-tutkimuksissa, ja valitsipa brittiläinen lifestyle-lehti Monocle äskettäin Helsingin elämänlaadultaan parhaaksi kaupungiksi asua. Eri maiden vertailussa olemme kohtalaisen onnellinen kansa, ja sen lisäksi tietenkin jääkiekon maailmanmestareita. Kansainvälisestä finanssikriisistä huolimatta maamme talous on balanssissa – etenkin, jos uskomme päättäjiemme viimeaikaisia vakuutteluja.
Miksi maailman parhaassa maassa koululaiset sitten ampuvat toisiaan? Onko viime vuosien suurimmalla yhteiskunnallisella kipupisteellämme, koulusurmilla, jotain tekemistä sankaruuden kanssa?

Motivaatiovalmentaja ja mediapersoona Jari Saravuo manifestoi selfhelp-klassikossaan Sisäinen Sankari (1996) ajatusta syvällä meidän sisällämme olevasta sankaruudesta. Sarasvuon mukaan ihminen voi kasvaa vaiheittain sankaruuteen ja tulla sankariksi kasvunsa kautta kykeneväiseksi ratkaisemaan maailman viheliäisimpiä ongelmia, niin kuin brändityöryhmän raportti asian esittää.

On hälyttävää, muttei edes kovin yllättävää, että koulusurmaajan ”Luonnollisen Valinnan manifestista” löytyy täysin samankaltaisia ajatuksia kun Jari Sarasvuon Sisäisestä Sankarista. Sekä Saravuo että koulusurmaaja tekevät jaon ihmisten välillä voimakastahtoisiin sankareihin, eli niihin jotka toimivat vapaasti ja itsenäisesti, ja heikkoihin orjiin eli niihin, jotka kuuluvat robottimaiseen massaan ja hyväksyvät siten oman orjuutensa. Minäkeskeinen sankaruus, jonka sankarikoodissa ei ole tilaa solidaarisuudelle, näyttäytyy helposti perinteisen sankaruuden perversiona.

Teatterihistoriaa vähänkin tuntevat muistavat, mikä oli sankareitten kohtalo antiikin tragedioissa. Juhlien sijaan näytelmien lopussa vietettiin sankarin hautajaisia. Maailmanpelastaja John McClanekin aiheuttaa omalla toiminnallaan tuhoa ja kuolemaa. Sankariksi kasvamisen kaavassa on näin potentia sekä tuhoon että pelastukseen. Näitä kahta sankaruuden eri puolta tämä esitys käsittelee.


Veikko Nuutinen ja Riko Saatsi